Mitä lyhytterapia on?
Lyhytterapia on matalan kynnyksen apua elämän haastaviin tilanteisiin – terapiaa ihan tavallisille ihmisille. Lyhytterapiassa asiakas pääsee keskustelemaan ajankohtaisista haasteistaan nopeastikin, eikä tulijalla tarvitse olla lääkärin lähetettä tai diagnoosia (Korolainen, 2021.)
Lyhytterapiassa voidaan käsitellä monenlaisia elämän pulmakohtia ja kriisejä: muun muassa jaksamisen ongelmia, ahdistuneisuutta, parisuhteen tai perheen ongelmia, työhön ja opiskeluun liittyviä paineita ja uupumusta, itsetunto-ongelmia tai vaikkapa yksinäisyyden tuomaa lastia. Asioita, jotka eivät välttämättä vaadi pitkää hoitosuhdetta, vaan ennemminkin rinnalla kulkijaa sekä näkökulmien ja mahdollisuuksien avaajaa. Keskustelua ja asioiden punnitsemista ammattilaisen kanssa.
Lyhytterapia on myös ennaltaehkäisevää työtä mielenterveyden kentällä. Se sopii mielen oireiluun, joka ei ole vielä pahoin kriisiytynyt tai kroonistunut.
Lyhytterapiassa keskitytään pääasiassa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, menneisyyttä käsitellään vähemmän.
Terapiakäyntejä on keskimäärin 1–20 kertaa ja jo muutama käynti voi tuoda toivotun helpotuksen. Terapiasta ei tehdä kirjauksia sähköisiin järjestelmiin.
Ratkaisukeskeinen lyhytterapia sopii siis kaikille, mutta keskeistä on oikea-aikaisuus. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on toimiva terapiamuoto silloin, kun avun piiriin hakeudutaan varhaisessa vaiheessa. Vakavammat mielenterveysongelmat, kuten hyvin pitkäaikainen masennus, psykoottiset oireet ja voimakas itsetuhoisuus vaativat usein hoitokontaktin lääkärin kanssa ja pitkäkestoisemman lääkärin määräämän psykoterapian.
Ratkaisukeskeisen lyhytterapian hyödyt
Jokainen joutuu kohtaamaan erilaisia elämään kuuluvia kriisejä, menetyksiä, työpaikan vaihdoksia, surua ja muita pettymyksiä. Merkittävää hyötyä asiakkaalle on silloin kun hänen elämänsä käännekohta ei kroonistu ja aiheuta pidempiaikaista haittaa. Erilaisille tunteille annetaan tilaa, luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä, mutta ikäviin asioihin ei juututa tarpeettoman pitkäksi aikaa. Kokenut ja ammattitaitoinen terapeutti osaa johdatella asiakkaan katsomaan tulevaisuuteen ja tunnistamaan myös tilanteen myönteisiä puolia.
Pidän tärkeänä sitä, että kaikkea alakuloa tai elämään kuuluvaa kriisiä ei lähdetä diagnosoimaan tarpeettomasti. Eettisesti toimiva ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ohjaa tarvittaessa asiakkaansa oikean avun piiriin, mikäli hän kokee, että asiakas ei saa tarvitsemaansa apua hänen toimestaan.
Mielenterveysongelmien voimakas lisääntyminen ja jatkuva vaje terapeuttien ja psykologien osalta on huolestuttava. Totta on myös se, että moni, joka hoitoa tarvitsisi ei sitä hoitoa saa.
Resurssien ollessa niukat, on erityisen tärkeää se, että olemassa olevia resursseja ei kuormiteta niillä henkilöillä, jotka eivät tarvitse pitkäkestoista KELA:n kustantamaa kuntoutusterapiaa.
Keskeiseksi hyödyksi nostan, että asiakas saa oikean avun mahdollisimman nopeasti ja näin ollen inhimillinen kärsimys tai muu epämääräinen paha olo jää lyhytaikaiseksi. Toisena konkreettisena hyötynä se, että asiakkaan ongelma ei kroonistu ja vältytään pitkäkestoisemmasta terapiasta.
Ratkaisukeskeisen lyhytterapian hinta
Jotkut pitävät ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa kalliina, koska siihen ei saa KELA:n korvausta. Hinta on 70–100 €/kerta. Toisaalta jos hakeudut KELA:n korvaaman pitkäkestoisen kuntoutusterapian piiriin ja maksat omavastuun 20–30 €/kerta, niin hinta on jo ensimmäisen vuoden aikana korkeampi, kuin lyhytterapiasta aiheutuva kustannus.
Ratkaisukeskeisen terapian keskeiset periaatteet
Keskeistä on se, että menneisyyden ja syiden kaivelu ei edesauta asiakkaan toipumista. Usein jatkuva menneiden asioiden kertaaminen pitää yllä sitä, että asiakas ei pääse elämässä eteenpäin. Myöskään pelkkä keskustelu ei aina edistä toipumista. Puheen pitää olla ratkaisukeskeistä ja sisältää myös kykyä vaihtaa näkökulmaa siten, että ongelmat ratkeavat ja asiakas löytää omat voimavarat ja vahvuutensa. Koen onnistuneeni terapeuttina silloin, kun teen itseni tarpeettomaksi mahdollisimman pian.
Etäyhteydellä toteutettu terapia
Ratkaisukeskeisesti ajateltuna, Koronan tuoma hyöty oli se, että ihmiset olivat pakotettuja turvautumaan etäyhteyksiin ja myös terapiapalveluihin etäyhteydet tulivat pysyvästi. Niiden hyöty on monessa mielessä kiistaton.
Terapeutin valinta ei saa rajoittua siihen, että valintakriteerinä on pelkästään se, että kenellä on vapaita aikoja ja sijaitseeko terapeutti omalla paikkakunnalla. Edellä mainittujen seikkojen tilalle nostaisin keskiöön terapeutin erityisosaamisen, paikkakunnasta piittaamatta.
Asiakkailtani saaman palautteen pohjalta, selkeäksi hyödyksi ovat nousseet joustava aikataulu, nopea saatavuus, mahdollisuus osallistua terapiaan omassa turvallisessa ympäristössä sekä säästää matkakustannuksissa ja matkustamiseen käytettävässä ajassa.
Ratkaisekeseisen lyhytterapian taustat
Milton H.Erickson oli 1900-luvun alussa syntynyt psykiatri, joka omisti elämänsä hypnoosin tutkimiselle ja kehittämiselle sekä loi pohjan nykyaikaiselle lyhytterapialle. Sairaalatyön ja yliopistollisen maailman jätettyään Erickson keskittyi yksityisvastaanoton pitämiseen sekä lääkäreiden, psykologien ja hypnoosista kiinnostuneiden kouluttamiseen kotonaan Phoenixissa Arizonassa.
Erickson oli tunnettu maailman johtavana hypnotistina. Hän käytti hypnoosia terapiatyössä lukuisin eri tavoin ja hänen luomansa hypnoositekniikat muistuttivat hypnoosin sijasta enemmän kommunikaatiota. Tällä tarkoitetaan sitä, että hypnoosi muistuttaa enemmän ihmisten välistä prosessia kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa kuin perinteistä hypnoosia.
Ratkaisukeskeinen ajattelutapa lähti liikkeelle USA:sta 1960-luvulla. Keskeinen työryhmä kehittämistyössä oli Mental Research Institute (MRI), jonka perustajia oli pieni joukko Ericksonin vaikutuspiirissä olleita terapeutteja. Työryhmä työskenteli Kaliforniassa, Palo Altossa.
Toiminnan alussa MRI:ssä työskentelevät terapeutit tarjosivat asiakkailleen, kymmenestä hoitokerrasta muodostuvaa määrämittaista terapiaa, jota he kutsuivat strategiseksi lyhytterapiaksi ja myös ongelmakeskeiseksi lyhytterapiaksi. Terapia perustui suurimmaksi osaksi Milton Ericksonin oppeihin, mutta siinä ei käytetty hypnoosia.
Keskeinen ajatus MRI:n lyhytterapiassa oli se, että ongelmat eivät ole varsinaisia ongelmia vaan ihmisten tapa ratkaista ongelmat. Terapeutin tärkeimmäksi tehtäväksi koettiin auttaa asiakkaita luopumaan vääränlaisista ratkaisuyrityksistä, jotka ylläpitävät ja jopa pahentavat ongelmaa. Vaihtoehdoiksi tarjottiin erilaisia, luovia ja toisinaan jopa paradoksaalisia ratkaisuja.
1970-luvulla Insoo Kim Berg ja Steve De Shazer olivat lyhytterapiasta kiinnostuneita sosiaalityöntekijöitä ja tapasivat toisensa MRI:ssä opiskellessaan lyhytterapiaa. He perustivat terapiapalveluita tarjoavan klinikan Wilwaukeen ja nimesivät sen Brief Family Therapy Centeriksi eli lyhyesti BFTC:ksi. Klinikasta tuli ajatushautomo, jossa jalostettiin MRI:n oppeja edelleen. Pian BFTC:stä syntyi MRI:n lyhytterapiasta uudistunut ja hienostuneempi versio, jota alettiin nimittää ratkaisukeskeiseksi lyhytterapiaksi.
BFTC:n ratkaisukeskeinen lyhytterapia erosi MRI:n ongelmakeskeisestä ja strategisesta lyhytterapiasta siten, että terapeutti ei osoittanut kiinnostusta asiakkaan ongelmaan vaan auttoi asiakasta rakentamaan ratkaisuja. Fokus muodostui siis paremman tulevaisuuden suunnittelusta, selkeiden tavoitteiden asettelusta ja toimivampien keinojen löytämisestä, tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ratkaisukeskeinen lyhytterapia Suomessa
Ratkaisukeskeinen toimintamalli rantautui Suomeen, kun yhdysvaltalainen pastori ja psykologi John Frykmanin vieraili Suomessa 1973. A-klinikkasäätiö ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli kutsunut hänet kouluttamaan lyhytterapiasta kiinnostuneita terapeutteja.
Elam Nunnaly oli yhdysvaltalainen lyhytterapeutti, joka oli sosiaalityön opettaja ja toimi myös terapeuttina BFTC:ssä. Elamin puoliso oli suomalainen ja hän vieraili vuosittain Suomessa opettamassa Kirkon perheasiainneuvottelukeskuksen työntekijöitä. Voidaan siis todeta, että Milton Ericksonin ajatuksiin perustava lyhytterapia on tullut Suomeen kahta reittiä.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto käynnisti ensimmäisen kotimaisin voimin ja kaikille avoimen lyhytterapiakoulutuksen Suomessa 1985. Aloitteen koulutuksen järjestämiseen oli tehnyt Toivo Rönkä, joka toimi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmapäällikkönä. Opettajiksi tähän koulutukseen kutsuttiin John Frykmanin opissa ollut ja lyhytterapiaan perehtynyt A-klinikkasäätiön nuorisoaseman johtaja Tapani Ahola ja psykiatriksi erikoistuva lääkäri Ben Furman.
Ratkaisukeskeinen Lyhytterapia ei rantautunut Suomeen kitkattomasti. Mannerheimin Lastensuojeluliiton johto kielsi koulutusta kutsumasta lyhytterapiakoulutukseksi, sillä psykoterapian opetus ei kuulunut liiton toimialaan. Koulutuksesta piti käyttää ”peitenimeä” intensiivisen perheohjauksen koulutus. Mannerheimin Lastensuojeluliitto halusi myös välttää kaiken julkisen keskustelun, joissa esitettiin kriittisiä näkemyksiä perinteisiä terapiamenetelmiä kohtaan.
Näkemyserot kouluttajien ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton johdon välillä johtivat siihen, että Ben Furman ja Tapani Ahola perustivat Lyhytterapiainstituutti nimisen yrityksen ja he toimivat kouluttajina edelleen.
Lähteet
- Furman, B. ja Ahola T. 1993. Ongelmista ratkaisuihin. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2012.
- Haley, J. 1991. Lyhytterapian lähteillä. Lyhytterapiainstituutti 2016.
- https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/512198/Korolainen_Anne.pdf?sequence=2
- https://www.duodecimlehti.fi/duo10071